Pidentyvät maksuajat ovat olleet syystäkin viime kuukausina paljon esillä. Kyseessä on erityisesti pk-yrityksiä piinaava ilmiö, jossa yritysten väliset maksuajat ovat vähitellen, vuoden 2008 finanssikriisin jälkimainingeissa, lähteneet venymään Suomessakin.

Pk-yrityksille pitkät maksuajat ovat erittäin haasteellisia. Kun arvonlisäverot ja esim. palkkakustannukset erääntyvät maksettavaksi, mutta myyntituloja ei ala kuulua, ollaan helposti kestämättömässä tilanteessa.

 

Tilannetta pahentaa entisestään se, että pk-yritykselle varteenotettavia, kohtuuhintaisia rahoitusvaihtoehtoja on nykyisellään varsin vähän. Pankkien riski- ja luottorajat estävät monelta lainansaannin kohtuullisin kustannuksin, ja toisaalta laskuja ostavien factoring –yritysten palvelut ovat erittäin kalliita.

 

Pidentyvistä maksuajoista on helppo syyttää suuryrityksiä, kuten todetaan tässä YLE:n uutisoinnissa. Vallalla on käsitys, että suuryritysten ahneus ajaa koko maamme yrityksiä ahtaalle. Tosiasia kuitenkin on, että nämä yritykset taiteilevat nekin markkinavoimien puristuksessa, ja esimerkiksi globaaleilta markkinoilta tuleva kilpailu iskee niihinkin voimalla. Tarve optimoida omaa toimintaa on suuri, ja maksuaikojen pidentäminen on varsin suoraviivainen tapa tähän. Niinpä todennäköistä onkin, että maksuaikojen pidentyminen tulee vain jatkumaan.

 

Tapaan säännöllisesti eri toimialoilla toimivien yritysten talous- ja hankintajohtoa ja voin vilpittömästi sanoa, etten ole tavannut sellaista talous- tai hankintajohtajaa, joka haluaisi vain sanella ehtoja yrityksen toimittajille. On suuryritysten omien etujen mukaista varmistaa raaka-aineiden ja tuotteiden saatavuus ja siksi myös tukea koko ketjun hyvinvointia. Toimittajien vaihtamiseen liittyvät toimenpiteet ovat myös yllättävän isoja, eikä hyvää toimijaa kannata hevillä vaihtaa.

 

Kaavailtu maksuehtolaki kuulostaa äkkiseltään reilulta. Tosiasia kuitenkin on, että ehdotetulla lisäsääntelyllä ei tilannetta tulla ratkaisemaan. Lain voimaantulon jälkeenkin maksuaikoja voitaisiin sopimuskohtaisesti pitkittää, eikä kansallisella lainsäädännöllä luonnollisestikaan voitaisi vaikuttaa kansainvälisillä markkinoilla toimivien yritysten toimintaedellytyksiin.

 

Toimivin vaihtoehto onkin ratkaista haaste markkinoiden ehdoilla ja aivan uudella tavalla. Paras keino tähän on toimitusketjun rahoitus, joka viimein on kunnolla rantautumassa Suomeenkin. Toimitusketjun rahoitus on monissa muissa maissa, kuten Hollannissa ja Isossa-Britanniassa, ollut käytössä jo pitkään. Esimerkiksi Espanjassa tämä rahoitusmalli on levinnyt jo laajalle, ja on markkinoilla yleisesti kaikenkokoisten yritysten käytössä. Isossa-Britanniassa toimitusketjun rahoitusta on lähtenyt tukemaan jopa pääministeri David Cameron.

 

Haastavissa tilanteissa on turha jäädä etsimään syyllisiä ja odottaa lisääntyvän sääntelyn hoitavan asiat kuntoon. Sen sijaan tulisi ripeästi etsiä uusia ja vaihtoehtoisia toimintamalleja ja ryhtyä toimeen niiden käyttöönottamiseksi.

 

MiikkaToimitusketjun rahoitus on meillä OpusCapitalla ylpeyden aihe, sillä sen avulla voimme todella auttaa ja tehostaa suomalaisten yritysten rahoitustilannetta. Mielenkiintoista nähdä, mitkä suuryritykset tarttuvat nopeimmin tähän mahdollisuuteen